*

timovihavainen

Tsarski put eli Herran tie ja sen maalliset apulaiset

Ulkomaantiedustelun kenraaliluutnantti evp., historiatieteiden kandidaatti Leonid Petrovitš  Rešetnikov johtaa merkittävää instituuttia nimeltä Venäjän strategisten tutkimusten instituutti eli RISI, englanniksi Russia’s Institute of Strategic Studies eli RISS.

Kyseessä on presidentin hallinnon rahoittama ja hallinnoima organisaatio, jolla on useita filiaaleja Venäjällä sekä myös ulkomailla, Turkissa, Bulgariassa ja Ranskassa, nyt myös Suomessa.

Instituutti julkaisee omaa lehteä sekä kirjoja, sillä on myös oma TV-ohjelma RISI-TV, jonka tunnuksena on silmä ja lause ”Me tiedämme enemmän”.

Yllätys ei liene, että instituutin ideologiassa Venäjän imperiumilla, Euraasian liitolla, ortodoksisella uskonnolla ja Venäjän sotilaallisilla perinteillä ja yleensä imperiaalisella isänmaallisuudella on keskeinen asema ainakin päätellen sen julkaisujen aihepiiristä. ”Russofobia” on  vihollinen, joka vaikuttaa myös slaaviveljien keskuudessa ja sille on omistettu jo kaksi konferenssia.

Instituutin johtaja Rešetnikov on aivan hiljattain julkaissut kirjan[1], jonka RISI:n humanististen tieteiden tutkimuskeskuksen johtaja M.S. Smolin on arvostellut instituutin lehdessä[2]. Kuvio vaikuttaa tässä tapauksessa siis hieman sisäänlämpiävältä, mutta ainakin lukija tuntee saavansa jonkinlaisen takuun siitä, ettei arvostelija pahasti väärennä tekijän tarkoituksia.

Arvostelija toteaa heti aluksi, että kyseisen teoksen kirjoittajalla on todella sanoma, jonka hän on halunnut ilmaista loppuun saakka. Kirja on siis tunnustuskirja (ispovedalnaja). Kirjoittajan oma ”paluu Venäjään” oli vaikea ja kulki ateistisen neuvostoideologian voittamisen kautta. Kirjoittajan eettinen rigorismi ja hengellinen eheys vetoavat lukijaan.

Kirjoittajalle Venäjä ei merkitse vain maallista, vaan myös hengellistä ulottuvuutta. Se ei ole vain suuri valtio, vaan ”Jumalan valtaistuimen jalusta”, paikka, jossa Hyvän ja Pahan voimat kohtaavat leppymättömässä taistelussa.

Ei ollut mikään sattuma, että ”saatanallinen” vallankumous tapahtui nimenomaan Venäjällä –juuri siellä oli pyhyyttä, mitä voitiin häväistä. Saksassa tai Englannissa ei pyhäinjäännöksiä ja ihmeitä tekeviä ikoneita ollut.

Paradoksaalista kyllä, juuri aineellisen vaurauden kasvusta tuli yksi yhteiskunnan vallankumouksen tärkeimmistä syistä. Monet eivät kestäneet rikkauden viettelyksiä ja halusivat elää ”vapaasti”, kuten Ranskassa. Helmikuun ja Lokakuun vallankumoukset olivat saman ketjun renkaita vanhan Venäjän hävittämisessä.  Bolševismin tarkoituksena oli Venäjän täydellinen hävittäminen ja muuttaminen maailmanvallankumouksen tukikohdaksi.

Helvetillinen julmuus ja suoranainen kansanmurha olivat bolševikeille tunnusomaisia. Sen aloittaja oli Lenin ja Stalin oli hänen seuraajansa. Hän ei ollut mikään Venäjän tsaarien työn jatkaja.

Venäjän federaatiossa vaikuttaa yhä neuvostovallan mätäneminen, lainaa arvostelija tekijää; ”Tätä joka suhteessa vastenmielistä prosessia edistää huomattavasti liberalismi… se on venäläiselle sielulle absoluuttisen vieras ideologia, joka tarttuvan bakteerin lailla syö kansakuntamme organismia… Liberalismi ja kommunismi yhtyvät itse pääasiassa –kristillisyyden jyrkässä hylkäämisessä, erityisesti ortodoksian, valtion, kansakunnan ja kansan hengellisen ytimen hylkäämisessä. Sieltä juuri tulee historiallisen Venäjän ja sen traditioiden ja kansanomaisen kulttuurin vastustus”.

Arvostelija lopettaa tekstinsä kenraaliluutnantin johtopäätökseen, jonka mukaan ”Venäjä voi olla vain imperiumi, muuten se tuhoutuu sivilisaationa. Me venäläiset olemme imperiaalinen kansa ja meillä on Jumalan edessä vastuu niistä kansoista, jotka ovat eläneet ja elävät meidän kanssamme”.

Edellisestä voinee jokainen tehdä omat johtopäätöksensä. Kiinnostavaa on ainakin se, että Rešetnikov torjuu jyrkästi sen bolševismin arvonpalautuksen, josta eräillä tahoilla on ollut merkkejä näkyvistä. Tämä luettakoon hänelle kunniaksi. Sitäkin kummallisempaa kyllä sitten on, että kenraali näyttää mielihyvin hyväksyvän stalinistit yhteistyökumppaneikseen, kuten taannoin Helsingissä pidetty seminaari osoitti.

Varmaankin kannattaa kysyä, mitä tehtäviä RISI näkee juuri meidän pienessä maassamme. Se näyttää joka tapauksessa Suomesta yllättävän kiinnostuneelta ja mieleen tulee, miten NKP:n kansainvälisessä osastossa Suomi aikoinaan oli paljon ”kokoaan suurempi”.

Olemmeko me nyt joidenkin tahojen kuvitelmissa jo luonnollinen tai ainakin potentiaalinen osa imperiumia? Olemmeko me ehkä lupaava informaatiosodan koekenttä? Vai onko tämän päivän Pobedonostsevien mielestä juuri meidän maassamme niin paljon hurskaita, että se voisi heidän ansiostaan pelastua länsimaisen kulttiuurin yhteiseltä tuholta, kuten Sodoma ja Gomorra aikoinaan olisivat voineet, mikäli hurskaita olisi ollut riittävästi?

Vastauksia emme tiedä. Vain yksi merkittävä asia on tiedossamme. RISI on meillä saanut kannatusta jopa dosenttitasolla ja siellä aivan erityisesti. Tosin dosentteja on tässä tapauksessa vain yksi ja hänen henkilönsä lienee varma takuu sille, että normaalit, säädylliset ihmiset kiertävät tämän instituutin kaukaa.



[1] L.P. Rešetnikov, Vernutsja v Rossiju, Treti put ili Tupiki beznadežnosti. Moskva FIB, 2013, 232 s.
[2] M.S. Smolin, Tsarski put i besovskije tupiki,// Problemy natsionalnoi strategii 1/2013

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Rainer Salosensaari

"Varmaankin kannattaa kysyä, mitä tehtäviä RISI näkee juuri meidän pienessä maassamme." Olisiko niin, että venäläisen ajattelutavan mukaan kerran valloitettu maa ei ole muuta kuin tilapäisesti irti imperiumista? Ajan myötä se palautuu tai palautetaan Venäjä-äidin helmoihn.

Jäin miettimään sellaista, että yleensä näissä erilaisissa kristillisissä historianfilosofioissa kärsimyksen, tragedian ja tuomion lisäksi on myös aineksia sijaiskärsimisestä sekä toisten taakkojen kantamisesta. Ilmeisesti ne tulevat tässä esitellyssä ajattelutavassa esille.

Kari Virtanen

Ideologiassa katsotaan Rooman imperiumin maallisen maailmanvallan ja Jerusalemin hengellisen perinnön avaimet siirtyneen Konstantinopolin ja Ortodoksi kirkon kautta ja avulla Moskovaan. Tsar-Cesar-Keisari.

Reijo Tossavainen

On hyvä, että Bäckman on järjestön "palveluksessa". Näin järjestön tavoitteet paljastuvat asioita vähemmänkin seuraaville.

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax

Venäläistymiskehityksen näkee ainakin joidenkin tahojen raivopäisessä suhtautumisessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasa-arvoisuutta vastaan. Mallia ammennetaan suoraan Venäjältä ja heidän homolakejaan ihannoidaan.

Muu länsimaailma näyttää menevän tässäkin asiassa menojaan, viimeisimpinä Ranska, Englanti, Uruguay ja Uusi Seelanti.

Suomi puolestaan jumettuu Venäjän kylkeen, osaksi henkistä slaavilaista imperiumia. Ei liene siten ihme, että Venäjän propagandaosasto kokee Suomen maaperän hedelmälliseksi toimilleen.

Juhani Putkinen

KGB, SVR, FSB, desantti, "antifasistit", Baryshnikov.

Siinä on sellainen soppa joka pitäisi keittää pohjaan ja heittää kaatopaikalle.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Ehkä onkin hyvä, että Suomessa on tämä RISS -instituutti.

Venäjän asevoimien komentaja, kenraali Makarov, piti melko perusteellisen Venäjän turvallisuuspolitiikkaa käsittelevällä puheenvuoron reilu vuosi sitten Helsingissä. Tuo painava puheenvuoro ei saanut suomalaisia laajentamaan turvallisuus- ja puolustuspoliittista keskustelua niin että se kattaisi, ei vain ns. pohjoismaisen sotilaallisen yhteistyön, vaan myös naapurimme Venäjän vaikutuksen geopoliittisessa ympäristössämme.

Toivottavasti RISS saa suomalaiset vihdoin heräämään turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta horroksenomaisesta unesta.

Jaakko Anttila

Gospodin Lehto kulkeen SKP:n, SKP:n sotilaskomitean, punaupseeri Tuure Lehenin, valtiopetospääministeri Otto Wille Kuusisen, Suomen kansanhallituksen ja Suomen kansanarmeijan jalanjäljissä.

SOTILAAT!

Johtajanne Rydi, Tanner, Mannerheim ulkolaisen pääomaylimystön kannustamana ajavat teitä sotaan Punaista Armeijaa vastaan.

Te sorrutte näiden tyhjäntoimittajain, Suomen kansan verenimijäin etujen puolesta.

Rohkaiskaa mielenne kellä on järkeä jälellä ja heittäkää harteiltanne rasvaiset loiseläjät!

Suomen työtätekevä kansa astuu rohkeasti uuden vapaan elämän tielle, jota kansanhallituksenne parhaillaan valloittaa Punaisen Armeijan avustuksella.

Aulis Mäkitalo

Otto Wille Kuusinen ei ollut mikään "valtiopetospääministeri" tullessaan Neuvostoliitossa nimitetyksi ns. Terijoen hallituksen johtoon.

Hän oli tuolloin Neuvostoliiton kansalainen ja noudatti valtionsa Neuvostoliiton määräystä virkaan ryhtymisestä.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Aulis Mäkitalo 23.4.2013 15:49. Kuusinen oli kansainvälisoikeudellisesti rikollinen, koska hän täysin yhtyi Stalinin rikoksiin.

Aulis Mäkitalo Vastaus kommenttiin #11

Kuusinen ei tehnyt valtiopetosta noudattaessaan sen maan käskyjä jonka kansalainen hän oli.

Saksin sepittämällä perustelulla noita "kansainvälisoikeudellisesti rikollisia" olisikin tosi paljon. Ei kun hulja heilumaan vaan kaikkialla missä Saksi voi sitä heiluttaa, nettipalstoilla ja Karjalan Kuvalehdessä.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi Vastaus kommenttiin #12

Veikko Saksi 23.4.2013 15:57. Niin, meillähän on se ero, että sinä kannatat ja hyväksyt väkivallaan. Minä en hyväksy väkivaltaa.

Lueskelehan vähän oikeutetun sodankäynnin sääntöjä ja katso sieltä, mitä kaikkea Neuvostoliitto rikkoi. En ole väittänyt, että Kuusinen olisi tehnyt valtiopetosta, mutta kansainvälisen oikeuden pohjalta hän oli rikollinen, koska häväksyi Stalinin rikolliset toimet.

Olet aivan oikeassa. Kansainvälisoikeudellisesti oli II ms aikana paljon rikollisia. Suurimmat niistä olivat Mao, Stalin, Lenin, Hitler ja perässä tulee suuri joukko.

Neuvostoliitto oli rikollinen valtio, imperialistinen totalitarismi, kuten he itsekin sanovat. Vaan rikollisia olivat heidän liitolaisensakin. Ensin Neuvostoliitto teki poliittisen, sotilaallisen ja taloudellisen liiton Hitlerin Saksan kanssa, muistanet ehkä sen 23.08.1939 solmitun Molotov-Ribbentrop -sopimuksen.

Ja sen jälkeen Neuvostoliitto tekikin Yhdysvaltain ja Englannin kanssa poliittisen, sotilaallisen ja taloudellisen liiton, jonka seurauksena se sai esim. nykyisen Suomen rasitteeksi laskettuna noin 2 200 mrd. dollarin Lend-lease -avun. Ja esim. USA oli sotarikollinen, koska se pommitti silmittömästi siviilikaupunkeja, kuten Dresdenia, Hiroshimaa ja Nagasakia. Jotta sellainen toveri se Neuvostoliitto, väkivallan käyttäjä.

Aulis Mäkitalo Vastaus kommenttiin #13

"En ole väittänyt, että Kuusinen olisi tehnyt valtiopetosta, mutta kansainvälisen oikeuden pohjalta hän oli rikollinen, koska häväksyi Stalinin rikolliset toimet."

Ehkäpä Saksin kannattaisi kysyä vaikkapa taistelutoveriltaan asianajaja Silvennoiselta onko asia todella näin.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi Vastaus kommenttiin #14

Aulis Mäkitalo 23.4.2013 17:32. Ja ehkä sinun kannattaisi kysyä taistelutovereiltasi, miksi sinä ja te suositte väkivaltaa? Se minua hämmästyttää todella paljon

Pentti Juhani Järvinen Vastaus kommenttiin #14

Kansainliitto erotti jäsenensä NL:n moninkertaisesti rikollisen agression johdosta, kun se hyökkäsi Suomeen 1939. Kansainvälisoikeudellisesti juttu oli täysin selvä. Kun YK oli Kansalinliiton muodollinen seuraaja, Suomen olisi tullut pystyä puolustamaan oikeuksiaan siellä tuon päätöksen perusteella. Valitettavasti järjestö hyväksyi suurvaltojen veto-oikeiden NL:n mukaan saamiseksi, ei Suomen jäsenyyttä.

Veto-oikeus oli itse asiassa "laiton." Sitä kierrettiin mm. Korean sodan tapauksessa Yleiskokouksen päätöksellä. Suomi ei valitettavasti päässyt jäseneksi, osin em. syistä. Sen oikeuksien esiin otto Yleiskokouksessa olisi vaatinut tukia, joita sillä ei ollut. Rohkeutta myös.

Mitä nyt tulee "Stalinin rikollisuuteen," sen löysi jo Nikita H 1956 maailman kommunispuolueiden johtajille pitämässään puheessa. Asiaa on sitten veivattu kahteen suntaan. Mikä lie tilanne tänään? Mutta vuoden 1939 agressio oli rikollinen teko, moninkertainen sopimusrikko myös. Balttian maiden itsenäisydyet palautettiin vastaavalta pohjalta.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi Vastaus kommenttiin #18

Pentti Juhani Järvinen 23.4.2013 22:51. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin Kansainliiton yleiskokous katsoi NL:n eronneen jäsenyydestään. Mutta ne ohjeet, mitä Neuvostolle annettiin, olivat kyllä erottamisen luonteiset.

Suomen ongelma YK:n kanssa oli nähdäkseni se, että koska NL oli voittajavaltio, se 01.01.1942 Arcadia-kokouksessa sitoutui YK:n periaatteisiin. Muistathan, että Pariisin rauhansopimuksessa NL-puoli jalomielisesti lupasi suosittaa Suomea YK:n jäseneksi ja liittymään se yleissopimuksiin, kunhan Suomi on ensin allekirjoittanut Pariisin väkivaltasopimuksen?

Ei ollut Suomella paljon keinoja vaikuttaa Kansainliiton päätöksen jälkeen. Tosin ei Kansainliitollakaan ollut mitään rahkeita estää NL:oa hyökkäämästä.

Nikita Hrutsevin 6-tuntinen puhe ja Stalinin haukkuminen olivat silloin kamalia asioita monelle. Tosin unohdetaan, että Hrutsev oli itse yksi niistä aluejohtajista, joka tapettuaan hänen alueelleen annetun kiintiön määrän neuvostokansalaisia eli omia kansalaisiaan, pyysi uuden kiintiön. Eli ihan samanlainen roisto hänkin oli, vaikka yritti esiintyä pulmusena.

Kansainvälisen oikeuden kannalta NL:n talvisodan hyökkäys oli rikollinen teko. Niin oli myös Neuvostoliiton Suomen siviilikaupunkien pommitus 22.06.1941. Eri osapuolien tekoja pitäisi katsoa kansainvälisen oikeuden kannalta. Suomi ei tehnyt ainuttakaan sodan aloittavaa tekoa, NL sen sijaan teki useita.

Joten kyllä nyt jo vähitellen alkaa olla aika, että suomalaiset poliitikotkin vähän kohotavat päätään siitä umpisuomettuneesta ja nykyään finnofobisesta tilastaan. Kansalaiset ja media ovat aika pitkälle jo karistaneet sellaiset rasitteet, mutta poliittinen johto on tiukasti edelleen niissä raameissa kiinni.

Ei ole turha kysymys, miksi me HALUAMME olla sotasyyllisiä ja miksi vuonna 1946 annetut, perustuslain vastaiset sotasyyllisyystuomiot ovat yhä voimassa?

Toinen kysymys, mitä kovasti ihmettelen, on se, että Kekkosen aikana Neuvostoliitto oli voimissaan. Silti Suomi uskalsi etsiä ratkaisua Karjalan palautukseen. Kun nyt NL on kuopattu, suomalaisjohtajat varovat erittäin vahvasti kajoamasta Karjalan palautukseen. Käsittämätöntä kyyristelyä.

Pentti Juhani Järvinen Vastaus kommenttiin #20

Veikko Saksi 23.4.2013 23:26.

Olen katsellut joitakin noista alkuperäisteksteistä yli 40 vuotta sitten. Teknisesti oikein on, että NL "päätti" KL:sta lähdöstään, kun se rikkoi kaikki sopimukset ja KL "totesi" sen. En muista, mitä tapahtu Japanin ja Italian kanssa. Mutta KL:n vaikutusvalta selvisi niiden tapauksissa.

Itse epäilen tuon viime kappaleesi ihmettelyn selitykseksi, että maa vietiin - vanhasta tottumuksesta - joihinkin turhiin komplisiteettihin, tai harhaanjohtaviin selityksiin etenkin Kostamuksen yhteydessä. Sanoa olisi vaikka voinut, että jos NL:n raskaat it-raketit pannaan sinne, suurempi osa Helsingistä säästyy kuin jos ne olisivat Lahden tai rannikon radoilla.

Henkilökohtaisesti koin noita "kompilisiteetteja" koko kasan ja tiedän, ettei niitä ole selvitetty vaan peiteltiin täysin rikollisesti. Suomi putosi jotenkin siihen väliin, jonka se oli onnistunut tekeään itselleen kylmän sodan olosuhteissa. Miksi se siellä yhä kyyristelee? Se on tosi kumma juttu. Muttei NL:n lähetystö "suuri" turhaan ollut.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi Vastaus kommenttiin #21

Pentti Juhani Järvinen 23.4.2013 23:44. Niin, ihmetellä sitä nöyristelyä ja kyyristelyä itään, etelään ja länteen pitää ihmetellä. Miten lienee, iskeekö "italialainen" vallankumous Suomeenkin? Jonnekin olemme pudonneet ja sinne jääneet.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

No, jos Jaakko Anttila lukee ensin ajatuksella kenraali Makarovin puheen

( linkki: http://yle.fi/uutiset/kenraali_makarovin_puhe_koko... )

kiinittäen huomiota mm. ohjuspuolustuskysmykseen. Sitten jJ.A. voi peilata tätä puhetta Suomen ja NL/Venäjän suhteisiin viimeisen 200 vuoden ajalta. Tällöin J.A. voi löytää puheenvuorostani muutakin kuin " SKP:n, SKP:n sotilaskomitean, punaupseeri Tuure Lehenin, valtiopetospääministeri Otto Wille Kuusisen, Suomen kansanhallituksen ja Suomen kansanarmeijan jalanjälkiä".

Kannattaa myös muuten lukea Paasikiven päiväkirjat I ja II, Paasikiven "Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939 - 41 I ja II " sekä myöskin "Paasikiven linja I ja II". Niin paljon kuin Suomessa YYA:n aikaisen hegemonian hehkuttajat vannovat Paasikivi - Kekkosen -linjan nimeen, niin tuntuu, että Paasikiven ajatuksia ei kovinkaan moni kansalainen ole oikeasti jaksanut lukea, puhumattakaan nykypoliitikoista.

Kun kysyntä heijastuu tuotteiden hinnoissa, niin myöskin kirjojen hinnoissa. Itse ostin äsken luettelemastani kirjoista viimemainitun kierratyskeskuksesta yhdellä eurolla. Käytettyjen kirjojen markkinoilla kahta ensi mainittu myydään 10 € /kpl. Eipä Paasikiven linjaa näköjään ainakaan käsistä viedä. Paasikiven kirjoituksista löytyisi kuitenkin pohjaa nykyiselle täysin epäsymmetriselle puolustuspoliittiselle keskustelulle. Tosin Paasikiveä tulee lukea ajatuksella, että ymmärtää hänen perimmäiset näkökulmansa ja hänen inhorealistiset ajatuksensa itäisen naapurimme intresseistä.

Pentti Juhani Järvinen

Paasikivi oli siis ns. vanhasuomalainen, jonka ideat olivat osin ensimmäisen maailmansodan ajoilta. En tiedä, miten hän noissa kirjoissaan käsittää ja käsittelee tunnetun oman opportunisminsa. Mutta hänellä oli taipumus olla opportunisti myös raha-asioissa.

Eli mikä oli hänen "linjojensa" (monikossa) tulos Suomen ja NL:n kaupan suhteissa? Oliko hänellä "osuuksia" niistä hyötyneissä uusissa teollisuuksissa? Itse jouduin kiertäen asiaan, kun 1950-luvulla tutkittiin "identifioimattomia" sukeltajia Suomen saaristossa. NL:n ja Ruotsin lisäksi epäilyt kohdistuivat sotakorvausteollisuuden tuotteisiin.

Kun sitten, paljon myöhemmin, Valmet alkoi myydä Kalashnikoveja ja - oliko se Rauma-Repola - tehdä kuuluja MIR syväsukeltajia, juttu tuli kokemuksena toistoksi. Jouduin tulkkaamaan omituista yritystä myydä K-kovia Naton jäsenmaalle. Oma Paasikivi-Kekkonen linjani muuttui sian saparoksi tuon asian vuoksi. Jotakin oli pielessä tasavallassa.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Kirjoituksenkin perusteella Venäjällä on edelleen vallalla venäläinen messianismi. Messianismi oli alunperin 1800-luvulla kehitetty ideologia, jota Dostojevski kuvaa mm. näin: “Maailma voi uudistua … vain ja ainoastaan venäläisen ajattelun, venäläisen Jumalan ja Kristuksen kautta”.

Mikähän se puhdas venäläinen veri mahtaakaan olla? UUsimmat tutkimukset osoittavat, myös venäläisen professori Valeri Patrushevin mukaan, slaavien olleen suomalaisiin verrattuina hyvin uusia tulokkaita ja suomensukuiset kansat asuttivat pääosaa Uralin länsipuolisesta Venäjästä. Joten "pudasveriset" slaavit ovat suomensukuisten jälkeläisiä.

Tuo venääinen etupiiriajattelu on sangen arveluttava asia. Sitä Putin ja hänen "geopoliittinen" avustajansa Dugin ovat tuoneet esille. Me kuulumme ilman muuta siihen etupiiriin.

Luulen kuitenkin, että Venäjän federaatio ehtii hajota omaan sisäiseen ongelmallisuuteensa, ennen kuin etupiiriajattelu realisoituu. Paineet ovat todella suuret ja Venäjän johtamisen kriisin vuoksi ne vain lisääntyvät.

Kirjoittaja on hyvin nähnyt sen, miten suomalaiset näkevät tämän "tutkimuslaitoksen" läpi. Tuo yksi "dosentti" riittää kertomaan, mistä on kyse. Hänen toimintansa perustuu maksimissaan 20-80 -sääntöön eli enintään 20 % on totta, viime aikoina luku näyttää pudonneen 10 % vaiheille.

Jos suomalaispoliitikot eivät olisi niin finnofobisia (suomettuneisuuden kehittynyt jatkomuoto), niin tästä laitoksesta olisi enemmänkin kirjoituksia. Mutta viehän se nyt sentään paikkaa Aleksanteri Instituutilta, joka on ollut melkoisen näkyvä Venäjä-linnake Suomessa.

Pekka Salo

Hyvä kirjoitus Vihavaiselta.

Venäjä nousee ja myös sotilaallisesti. Venäjän politiikasta ja sen imperiaalisuudesta he itse ovat kertoneet aivan riittävästi. Virallinen Suomi on painanut päänsä strutsin lailla maahan eikä se kuule eikä näe mitään.

Aulis Mäkitalo takertuu ja toistaa edelleen juristerian yksityiskohtaa. Hän ei ymmärrä, että Moskova ei ole raastupa eikä tarvittaessa mitään oikeudenmukaisuutta ole. Ainoastaan suuremman päätökset merkitsevät jotain.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Pekka Salo 23.4.2013 21:42. Jos asiat ovat niin hullusti, että vain suuremman päätökset merkitsevät jotain, Suomella on todella huonot ajat edessä. Mutta niin on YK:lla ja kaikilla eurooppalaisilla instituutioillakin. YK:han ajaa sitä periaatetta, että jokaisella on "yksi ääni".

Tosin se on selvää, että toisen ääni on paljon voimakkaampi kuin toisen, se on sitä poliittista realismia, jolla tosin alkaa olla aivan liian paljon väkivaltaista historiallista painolastia harteillaan.

Elämme nyt koko maailmassa murrosvaiheessa. Lähivuodet näyttävät, mihin maailma menee. Se joko nousee tai se romahtaa omaan typeryyteensä. Vaihtoehtoja on, osataanko niitä hyödyntää on eri asia. Eikä Venäjäkään ole ikuinen imperium. Ei ollut Neuvostoliittokaan.

Pentti Juhani Järvinen

Kenraaleilla on taipumus olla filosoofeina heikommassa järjestyksessä kuin armeijoiden, operaatioiden johtajina. RISIn Reshetnikov jotenkin kunnioittaa tätä sääntöä. Hän kertoo omalaatuisesta valinnasta, joka on myös tärkeä, jos se edustaa maan virallisia linjoja.

Joitakin aikoja sitten uusi Venäjä hyväksyi yhä ajatuksen, että sen oman vallankumous oli verrattavissa Ranskan kuuluun kumoukseen, eli ideoiden ja inspiraation lähde. Nuo tässä esitetyt "imperiumin peruskivet" ovat aika erilaisia, hieman omituisia itse asiassa. Ketä niiden kuvitellaan innostavan? Vai mikä on tosi tarkoitus?

Instituutin Suomeen tulo on sen sijaan ymmärrettävä. Tasavalta oli varsin kiinni NL:n "viime taistossa" 1968-91, siis yrityksessä saavuttaa ratkaiseva etu kilpailussa kapitalismin kanssa. Selvin juttu oli meno Afganistaniin, eli öljyn tärkeimpien lähteiden suuntaan.

Tässä yhteydessä Suomi pantiin NL:n taskuun Jom Kippuria seuranneiden öljyn hintojen nousun avulla. Kostamusta, joka avasi myös pohjoiset radat NL:n ohjuksille, verrattin muualla sen rakentamaan tunneliin Kabulin tiellä. Kun se sitä käytti 1979, Oulussa istui myös sen tutka- ja radioalus.

Eihän Venäjän ambiitioilla ansainnassa sinänsä outoa ollut. Tyhmää oli, että asian annettiin luoda "komplisiteetteja," eli faktoja salattiin, papereita väärennettiin ja kansalaisia diskreditoitiin. Kun myös KGB:n hotellien tekoon osallistuttiin Tallinnassa, taatun "ansiokkaasti," niin kansalaisten oikeudet oltiin valmiit myymään.

Eli noiden osin turhien, osin rikollisten komplisiteettien voi laskea vaikuttaneen siihenkin, ettei Suomi ole Natossa, kuten muut samassa maantietellisessä asemassa olevat Venäjän rajavaltiot. Mutta vastuut tilanteesta eivät kuulu RISIlle. Ne kuuluvat Suomen valtiolle.

Olavi Lehto

Gospadin Lehto antaa Stalinille ja Leninille, mitä heille kuuluu

http://matkakirjailija.blogspot.com Viron Tallinnan historiallisen museon takana neuvostomuistomerkkien äärelleä - Tervetuloa tutustumaan

+

http://matkakuvaaja.blogspot.com asiasta tarkemmin

Ottakaamme Virosta mallia kuinka suhtaudutaan vapauteen

Lehto Vapauden tuulien tuoja

Toimituksen poiminnat